Kirjoittajan arkistot: Susanna Rissanen

Tietoja Susanna Rissanen

Autan ihmisiä löytämään sen kauneuden ja viisauden, joka kaikkien sydämessä on. Kirjoitan intuitiivisia Sielun kirjeitä, teen reikihoitoja ja ohjaan ihmisiä kohti tietoisempaa elämää.

Ole rehellinen unelmillesi

Sain eilen idean tehdä reikilähetyksen kirjoittamilleni sielun kirjeille ja tekemilleni sielun koruille. Tunsin, että lähetys liittyi tämän illan täydelliseen kuunpimennykseen. Täydellinen hetki päästää irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle.

Kliseistä, mutta niin vain luonto vahvisti tämänkin todeksi. Kolme sisiliskoa vilisti jalkojen juuressa vain hetkeä ennen kuin aloitin energialähetyksen. Vanha häntä pois ja uutta tilalle! Kolminkertainen vahvistus sille.

Olen löytänyt täällä mökillä voimapaikan. Keskellä humisevaa mäntymetsää on ikiaikaisten honkien ympäröimä sammalkenttä, jonka energia tuntuu olevan pyhää. Ehkä siellä on joskus ennenkin tehty taikoja.

Istahdan pyhään piiriin, metsän voimaeläinten ja puun henkien ympäröimäksi, Äiti Maan syliin ja taivaan kannen alle. Energia imaisee minut mukaansa, avaudun ja antaudun, annan mennä. Siinä olemme sinä ja minä, koko heimomme.

Ego nousee pintaan. On rauhaton, haluaa pitää kiinni vanhasta. Energia viipyilee tässä kohtaa hyvän tovin, tekee työtään määrätietoisella varmuudella.

Sydän avautuu. Siihen sattuu, avautuminen ei tapahdu ilman kipua. Tarvitaan muistutuksia siitä, että vaikeinakin hetkinä meillä on luottamus. Se on oikeastaan kaikki mitä tarvitaan. Jos et tiedä mitä pitäisi tehdä, älä tee mitään. Vanha kansa on viisasta.

Ja kun on aika, kannattaa tarttua tilaisuuteen.

Tunnen voiman, joka tekee tilaa. On jo helpompi hengittää. Syvä huokaus ja tiedän, että jotain meissä virtaa nyt vapaammin.

Unelmat syntyvät kurkkuchakrassa. Hengitän metsän tahtiin ja tunnen, miten paine kasvaa, jotain pyrkii ulos ja vapauteen. Rehellisyys on avain, rehellisyys omille unelmille. Pidä siitä kiinni.

Kun ihminen muuttuu, unelmatkin muuttuvat. Vanhoista unelmista on aika päästää irti silloin, kun tarvitaan uusia unelmia heijastamaan sinua.

Isäni haaveili näkevänsä Grand Canyonin. Se unelma ei ehtinyt toteutua, ainakaan tässä elämässä.

Täydellinen kuunpimennys kutsuu minut unelmoimaan, menneiden ja tulevienkin sukupolvien puolesta, kuuntelemaan syvältä ja olemaan rehellinen itselleni. Annan uuden tulla elämääni, heijastaa sitä kuka olen nyt.

Kiitos kiitos kiitos.

Rakkaudella,

Susanna

Mansikka

P.S. Kuuntele kirjettäsi, tunnustele koruasi. Mitä se kertoo sinulle unelmistasi juuri nyt?

Nainen

Olet tutkimaton syvyys ja läpikuultava kirkkaus.

Kaiken alku, synnyttäjä ja syntymätön.

Olet ikuinen sielu, ihmettelet tätä elämää naisena, etsit juuriasi.

Kurkotat niin syvälle, että näet vain pimeyden ja aavistat sen takana olevan valon.

Olet mystinen, intuition ilmentymä.

Tiedät kaiken etkä mitään.

Et ole kukaan ja olet kaikki. Kaikissa.

Olet syvä, vahva ja rohkea.

Olet kepeä, viisas ja herkkyydessäsi niin kaunis.

Ihana nainen, juuri sinä.

Kunnioitan sinua minussa.

Luottamus

Maailmassa ei ole mitään muuta kuin luottamus. Se on elinehto sille, että voit tavoittaa itsesi, uskoa unelmiin ja istahtaa hetkeksi, vaikka jalat vielä jatkavat juoksuaan. Mikään ei ole vaikeampaa eikä helpompaa kuin uskoa luottamukseen, sen viisauteen.

Luottamuksen ydin on sinussa. Sinun taianomaisessa ydinolemuksessasi, jota myös sieluksi kutsutaan. Se on se osa sinua, jossa asuvat kaikki vastaukset ja nekin unelmat, joista et edes vielä tiedä.

Luottamus synnyttää hiljaisuuden, johon mahdollisuudetkin mahtuvat.

Jos sinä juokset kiiruhdat ja elät siellä täällä tuolla, ei ole tilaa sinulle, eikä varsinkaan luottamukselle.

Sinulla on valtavan kova tahto hallita maailmaa, tai sitä osaa maailmasta jonka sinä tällä hetkellä näet. Haluat hallita, koska kaipaat turvaa ja sitä, että aamulla herätessäsi olisi edes jokin aavistus siitä, mihin tänään.

Et sinä sitä  voi tietää. Voit kyllä ahtaa kalenterisi täyteen tekemistä, ettei tyhjyys pelottaisi. Joskus siihenkin on uskallettava, tyhjyyden pimeyteen ja syvyyteen, jolla ei ole mitään nimeä. Se tyhjyys on täynnä piilotettua potentiaalia, sinun elämääsi ja jumalallista tarkoitustasi.

Sinun ei tarvitse tietää, mikä elämäsi tarkoitus on. Ei tarvitse tietää, minkä muotoinen on elämäntehtävä tai missä haluat olla viiden vuoden kuluttua. Ne ovat vain ihmismielesi kontrolloinnin keinoja. Tärkeämpää on raivata tilaa sille osalle sinusta, joka tietää paremmin.

Luottamusta ei voi ostaa, se täytyy kutsua luokse. Se tulee, kun antaudut tietämättömyyden tilaan ja tunnustat, että sinä et voi koskaan täysin määritellä sitä, mihin elämäsi kulkee. Voit vain kuunnella yhä uudestaan sitä aavistusta, joka tulee välillä lähemmäs ja karkaa kauemmas.

Ja sitten tulee hetki, jolloin se aavistus on kasvanut kristallinkirkkaaksi tiedoksi siitä, mikä on sinulle totta. Yhä uudelleen ja uudelleen.

Rakkaudella,

Susanna

Myötätuntoinen me

Meissä on paljon samaa, sinussa ja minussa. On samat tunteet, monia kokemuksia joissa elämämme risteävät. On kohtaamisia, joissa itkemme ja nauramme. Rakastamme ja vihaamme. Meistä jää jälkiä, sinusta ja minusta. Jälkiä tähän maailmaan ja sen ihmisiin, eläimiin ja kaikkeen elolliseen. Me pystymme rakentamaan, mutta me pystymme myös tuhoamaan. Meissä on valtava voima, uuden luomiseen ja rakkauden sytyttämiseen.

Sinä ja minä, me voimme valita. Me voimme valita rakkauden, ja selättää pelon. Me voimme nousta yhdessä ylös taivaisiin ja muistaa, mistä olemme lähteneet.

Miksi sitten unohdamme? Miksi unohdamme sen, että alun perin olimme yhtä, emme koskaan erillisiä? Unohdamme silloin, kun viha raastaa rintaa ja katkeruus saa meidät puolustusasemiin. Silloinkin sinä olet sinä ja minä olen minä kun pelottaa, oma riittämättömyys ja hyväksytyksi tuleminen ja kaikki sekin mitä emme osaa toisillemme sanoa ääneen. Emme osaa kun emme sitä itsekään tunnista.

Silloin on helpompaa syyttää sinua, ihan niin kuin sinäkin syytät minua. Siinä hetkessä meistä tulee erillisiä. Yhteinen sielumme unohtuu.

Voi kun kuitenkin muistaisimme. Tai ainakin yrittäisimme. Maailmassa on jo niin paljon vihaa ja pahaa, että ei meidän sitä tarvitse lisätä. Me voimme muistaa yhteyden ja nähdä sen, että sinun silmissäsi olen minä ja minun sydämessäni olet sinä. Me olemme yhtä ja samaa.

Meillä on yhteinen sielu ja yhteinen tarkoitus. Meillä on rakkaus, joka on puhdasta ja kaunista. Kun minä olen vihainen, katso sinä minun sydämeeni ja auta minua muistamaan. Kun sinä olet katkera, minä lupaan katsoa sinua silmiin ja auttaa näkemään itsesi.

Sinä ja minä, me olemme sen arvoisia.

Meissä on yhdessä myötätuntoa, joka muuttaa maailmaa. Sitä me olemme tulleet tänne tekemään. Rakastamaan meidät ehjäksi. Muistamaan sen, mistä olemme syntyneet.

Rakkaudella,

Susanna

Sinä olet kaunis

Upea, kaunis, ihana sinä. Sinun kaunis kehosi piirtää näkyviin taivaan, tähdet ja kuun. Sinun kauniit silmäsi loistavat kuin aurinko ja antavat lupauksen jostain suuremmasta, iäisyyden ikuisesta voimasta. Jokainen kehosi kurvi ja kaari on täydellisellä paikallaan, juuri niin kuin sen kuuluu ollakin. Sinussa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Sinä olet ja olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet.

Luoja on luonut sinut kuvakseen. Sinun kehossasi kuvastuu koko universumin kauneus. Sinulle on annettu tämä keho tietystä syystä. Se on sinulle hyvä juuri tällaisena, sen ei ole tarkoitus olla toisenlainen. Vaikka sitähän sinä välillä haikailet, vertaillen itseäsi muihin ja toivoen, että jos tuo kohta olisi tuollainen niin silloin olisin onnellinen.

Onni on tässä ja nyt, juuri tässä kehossa, näillä kiloilla ja senteillä ja kaarilla. Jokainen kohta kehossasi huokuu jumalallista kauneutta. Sinun sisäinen valosi sytyttää kehosikin loistamaan silloin, kun maltat pysähtyä kiitollisuuteen.

Myötunto itseäsi kohtaan saa sinut loistamaan. Kun katsot itseäsi kauneudella, annat kehollesi tilaisuuden tulla esiin, parantua ja kohota sielujen korkeuksiin. Matala mielesi, soimaavat sanasi ja armottomat ajatuksesi painavat kehoa pienemmäksi, rumemmaksi ja jollain lailla vääränlaiseksi. Oi sinua, hassua sinua. Sellaisiahan me ihmiset olemme, herkästi tuomitsemassa ja arvostelemassa muita mutta etenkin itseämme.

Voi kunpa oppisimme näkemään itsessämme sen kauneuden ja jumalallisen hohteen, minkä muut helpommin näkevät. Kuuletko kehut ja kannustuksen, kaiken sen hyvän mitä sinusta sanotaan? Vai ohittaako mielesi kauniit sanat ja soimaa, että enhän minä mutta voi kun olisin tuollainen, vähän toisenlainen. Että sitten olisin onnellinen, sitten kun tästä olisi vähän pois tai tuohon lisää.

Kehosi on täydellinen juuri nyt. Kun annat sille myönteistä huomiota ja positiivista palautetta, se palautuu kuin itsestään siihen muottiin jossa sen on aina ollut tarkoitus ollakin. Se muotti voi olla toisenlainen kuin mitä mielesi ajattelee. Mutta sehän onkin vain mieli, ei se kaikkea tiedä. Kehosi on viisas. Kun se löytää yhteyden sydämeesi, ja sielusi voimaan, se kasvaa juuri omannäköisekseen. Sellaiseksi kuin Luoja sinut tarkoitti.

Siihen sinun on tyytyminen, ja vielä parempaa – siitä voit olla kiitollinen. Tässä maailmassa on ihan liikaa sitä mitä pitäisi olla. Aina löytyy kauniimpia, loistavampia ja ihanampia ihmisiä – mielesi mielestä. Kun kuuntelet sieluasi, ymmärrät, että sinä olet sinä etkä kukaan muu. Sinä olet sinä ja täydellinen juuri tuollaisena kuin olet.

Se on perintö, jota tulevat sukupolvetkin kantavat sydämessään. Perintöä, jossa lukee ”minä rakastan minua”.

Rakkaudella,

Susanna

Yhteys

Sydämesi henkäisee ja löytää yhteyden rakkauteen. Sellaiseen rakkauteen, jossa on yhteenkuuluvuus kaiken elävän ja olevaisen kanssa. Se rakkaus ei vertaile, se ei saa sinua tuntemaan itseäsi pienemmäksi, huonommaksi tai oudommaksi kuin kukaan muu.

Yhteys on eikä vaadi mitään. Se avaa sinut sinne, missä jumaluus puhuu ja sielu lepää. Se on kaunista. Se on henkäys ja ikuisuus samassa lauseessa, se on taivaanranta ja kullankimallus yhdessä katseessa. Yhteys on olemassa aina, se on sinussa joka ikinen hetki.

Sen löytäminen edellyttää pysähtymistä ja pysähtyminen tekee kipeää. Olet tottunut olemaan tehokas ja aikaansaava ja kulkemaan ripeästi eteenpäin. Kun pysähdyt, olet hämilläsi. Et osaa, yrität suorittaa sitäkin että miten vain ollaan. Mutta ei hätää, kun olet halukas niin kyllä elämää opettaa olemistakin. Se näyttää miten hyvältä tuntuu kuin ei olekaan enää kiire mihinkään, eikä tarvitse tehdä lunastaakseen paikkansa tässä maailmassa.

Kun pysähdyt, huomaat ettei maailma muutu mitenkään radikaalisti etkä ole yhtään valaistuneempi kuin eilen. Pysähtyminen on hidas prosessi, joka etenee korkeimman ehdoilla, ei sinun tahtosi mukaan. Tapahtukoon sinun tahtosi, niin sinä sanot ja antaudut sille joka tietää paremmin.

Pysähtyminen on sarja pieniä oivalluksia, lyhyitä onnen hetkiä jotka kasvattavat yhteyttä pysyvämmäksi. Pysähtyminen on tuskan kyyneleitä, riittämättömyyden tunteen ja matelijaliskojen esiinnousua. Pysähtyminen on matka.

Oi taivas kuinka se tarjoileekaan sinulle elämisen paikkoja ja olemisen olotiloja. Voit kiitollisuudella ottaa vastaan senkin kun kirosana saa sinut vapisemaan ja pelkäämään, että hajoat kappaleiksi. Vain hallinnan tunteen menettäminen voi tuoda vapauden. Tämän sinä olet oppinut etsiessäsi ja löytäessäsi.

Yhteys on kaunista. Se antaa kosketuksen äärettömyyteen, joka ei koskaan lopu. Yhteys antaa lepopaikan kärsimykselle ja auttaa irrottamaan maallisen mielen kaikesta mitä et oikeasti tarvitse. Yhteys avaa sinut sielullesi, siihen osaan sinua jossa on jo kaikki eikä kuitenkaan mitään muuta kuin rakkaus.

Sinä voit valita, riittääkö se sinulle.

Rakkaudella,

Susanna

Rauha

Sinä ihmettelet, mihin hävisi kaikki se kiire pyrkiminen ja juokseminen, mihin hävisi se vanha sinä, joka niin kauan sinua kannatteli. Se osa sinussa välillä muistuttaa itsestään, saa hätäilemään ja huolehtimaan, miettimään liian kauas tulevaisuuteen tai kiinnittymään siihen, mitä joskus oli. Mutta yhä useammin sinä palaat siihen hetkeen, josta löytyy rauha. Siihen hetkeen, jossa ympärillä voi tapahtua mitä vaan ja sinussa on rauha. Sisäinen rauha, jonka arvoa ei voi mitata missään rahassa, jota ei voi ostaa mistään, eikä oikein kuvaillakaan. Se on tila ja kokemus, jolle ei löydy sanoja. Se vain on. Nyt.

Rauhassa on ikuisuus, jumaluus ja läsnäolo sen kanssa, joka on elämän tarkoitus.

Se ei ole pysyvä olotila. Tai ehkä niillä, jotka ovat valaistuneita. Mutta sinulla siihen on vielä matkaa. Siihen, että rauha asuisi sinussa koko ajan, valaisi sinuun tyyneyttä joka ikinen hetki. Kuitenkin, kun sinulla on kokemus rauhasta, voit palata siihen aina silloin kun saat itsesi kiinni vanhan suorittajan puskemisesta, joka saa pyrkimään jotain kohti vaikket oikein tiedäkään mikä se jokin on.

Tietoisuudellasi on mahtava voima. Se on kuin taikasauva, jonka avulla voit pysäyttää itsesi ja palata tuohon rauhan tilaan, jossa on niin hyvä olla. Siinä tilassa asuu onni ja rakkaus ja kaikki se mikä elämässä on tärkeää. Kaikki se, mistä voit olla kiitollinen. Kaikki se, mikä kiinnittää sinut taivaaseen.

Ihmisen ei ole tarkoitus olla väsynyt kiireinen tai stressaantunut. Ihmisen on tarkoitus olla onnellinen. Se mitä näet ympärilläsi, on heijastusta sinun sisimmästäsi, sisäisestä tilasta. Jos olet rauhaton, näet rauhattomuutta. Jos olet rauhassa, näet rauhaa, jokaisen muunkin sydämessä. Rauhan tilassa saat muutkin pysähtymään, valosi tavoittaa kiireisenkin ja saa avautumaan rakkaudelle.

Sen takia rauhaa kannattaa tavoitella. Siinä tilassa on ihmisen hyvä olla.

Rakkaudella,

Susanna

Jos olisit oma itsesi

Jos olisit oma itsesi, lentäisit vapaana kuin taivaan lintu, ilman odotuksia tai rooleja tai kahlitsevia uskomuksia. Jos olisit oma itsesi, tietäisit mistä unelmoit etkä hukkaisi itseäsi siihen, millainen sinun pitäisi olla. Jos olisit oma itsesi, luottaisit siihen ettei mikään voi sinua oikeasti haavoittaa, koska sisäinen valosi on pyhää ja koskematonta.

Miksi sitten et voi olla oma itsesi? Et osaa, et ole sitä vielä oppinut. Mutta haluat oppia. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Sinä et ole mikään valmis lopputulos, et täydellinen paketti, et tule koskaan valmiiksi. Sinä olet vain riisuttu versio kaikesta siitä, mitä elämä on kasannut ympärillesi. Jatkuvasti tulee lisää. Osa saa jäädä, osa saa mennä. Irtipäästäminen on kaikista vaikeinta. Helpompaa on haalia lisää, kiinnittää itseesi lisää sitä millainen sinun pitäisi olla.

Mutta se ei ole totta. Se ei ole totuus sinusta. Sinä olet arvoitus, mysteeri, jonka ratkaisemiseen kuluu yksi ihmiselämä ja vielä sata siihen päälle. Sinä et tule koskaan valmiiksi, et anna koskaan tyhjentävää vastausta itsellesi. Sinä tarjoat jatkuvasti uusia haasteita, kysymyksiä, kipeitä kohtia ja oivalluksen riemua.

Sinä olet elämän mittainen seikkailu.

Rakkaudella,

Susanna

Viaton, luova lapsi

Anna elämän sykkiä sinussa. Anna luovan viattomuutesi kukoistaa, sillä se on ydinenergiaasi, aitoa sinua. Sinä elät maailmassa, joka korostaa suorittamista ja palkitsee saavutuksista, nopean tehokkaista tuloksista. Todellisuudessa, ainoa millä on merkitystä on se, että sinä pysyt yhteydessä itseesi. Se voi tarkoittaa näkyvää tekemistä jolloin ilmennät itseäsi. Yhtä hyvin se voi tarkoittaa näkymätöntä olemista, jolloin tutustut itseesi paremmin, muistaaksesi sen kuka sinä olet.

Henkisellä tielläkin voi tulla kiire. Kiire olla henkisempi kuin oikeastaan oletkaan, kiire saavuttaa valaistuminen koska se lupaa vapautusta kaikesta kärsimyksestä ja tyytymättömyydestä. Sinä olet valo ihmiskehossa, henkinen olento. Sinä olet ihmiskehossa syystä, oppimassa tärkeitä asioita, kokemassa sellaista mitä et sielun tasolla, ilman ihmiselämää löytäisi. Sen takia, antaudu elämällesi. Antaudu olemaan myös ihminen.

Ihmisenä sinussa on valo. Se on sinun ydinenergiaasi, se löytyy sinusta kaiken sen alta mistä ympäristömme ja kokemuksemme ovat rakentaneet ikään kuin kuoren ympärillemme. Tuo kuori sisältää odotuksia, uskomuksia, pelkoja ja ”pitäisi”-sanoja. Sinä löydyt sen suojakuoren sisältä. Sinä olet koko ajan olemassa. Valona, sinuna.

Sinä olet kaunis. Sinä olet luova. Sinä olet puhdas viattomuus.

Kun pienen lapsen kaltainen ylpeys omasta itsestäsi puhkeaa kukkaan, vain taivas on rajana. Tuo rajaton itseluottamus saa sinut ymmärtämään, mitä oikeastaan haluat tuoda tähän maailmaan. Mitä sinun on tarkoitus tuoda. Tuossa viattomassa ydinolemuksessa on sieluntehtäväsi. Se syy miksi olet halunnut syntyä tähän maailmaan, oppimaan ja kokemaan, auttamaan siinä muitakin.

Henkinen kasvu on avautumista, ei kiipeämistä. Kasvu on sukeltamista yhä syvemmälle sinuun. Kasvu on suostumista pienemmäksi, lähemmäksi sitä jumalallista valoa joka on äärettömän suurta. Sekin on jo sinussa.

Viattoman, luovan energian vapauttaminen vapauttaa sinut puskemisesta, voimakeinojen käyttämisestä omassa elämässäsi. Viaton ja puhdas ydinolemuksesi vain soljuu eteenpäin elämän aalloilla, vaivattomasti ja iloisena, täysin vapaana. Se on sinussa kaunista, se on se mitä sinä ansaitset.

Olet rakas.

Rakkaudella,

Susanna

Valo

Taivaan valo loistaa yllesi. Se valaisee pimeimmänkin polun, saa luottamaan siihen että elämässä on muutakin kuin minkä näemme, minkä koemme, mitä tunnemme. On olemassa jotain suurempaa, sieluun saakka yltävää lämpöä, jossa kaikki on hyvin.

Se valo on jo sinussa. Sinä olet se valo.

Sinun tehtäväsi tässä elämässä on avautua tuolle valolle, poistaa pimeyden verho ja epäilyksen harha. Ja kun löydät tuon valon, ymmärrät elämäsi tarkoituksen. Ymmärrät sen, mistä tässä kaikessa on kyse.

Sinä et ole koskaan yksin. Ympärilläsi on koko ajan valoa ja kirkkautta, lempeän rakkauden apuvoimia valmiina auttamaan ja opastamaan sinua kohti omaa valoasi, kohti lupausta jostain iättömän suuresta ja yhtä aikaa pienestä, ihmisen kokoisesta.

Valo on vapautta, valo vain on. Vailla määrittelyitä, vailla mitään vaatimuksia.

Kaikki askeleesi ovat kuljettaneet sinua juuri oikeaan suuntaan tällä valon polulla. Elämä on jatkuvaa kasvua, yhä syvemmälle kurottuvaa avautumista, yhä laajemmalle ulottuvaa tietoisuutta suuresta mysteeristä, rakkaudesta.

Talvi kutsuu kääntymään sisäänpäin. Nyt on lupa rauhoittua, kuunnella itseä ja löytää aarteita, omasta sisimmästä.

Rakkaudella,

Susanna