Kesytön mieli

Sinun mielesi on levoton, se lepattaa kuin kynttilänliekki illan hämärässä, väristen ja peläten sammuvansa jos pysähtyy paikoilleen. Se pakenee menneisyyteen etsimään syitä ja seurauksia, harmituksen aiheita ja sanottuja sanoja, jotka se haluaisi kirjoittaa uusiksi. Se löytää elämäsi käsikirjoituksesta jatkuvasti uusia kohtauksia, jotka olisi pitänyt ohjata toisella tavalla, näytellä toisenlaisilla vuorosanoilla. Mielesi on levoton, se elää menneisyydessä eikä malta pysähtyä tähän päivään, tähän kullanarvoiseen hetkeen joka ei koskaan enää palaa. Ei tällaisena, ei enää ikinä.

Sinun mielesi on levoton, se matkustaa jo seuraavaan päivään, ottaa loikan ensi viikkoon ja tekee suunnitelmia puolen vuoden päähän. Se näkee uhkakuvia, kaikkea pelottavaa, niin paljon sellaista joka ei ole vielä tapahtunut kuin ajatuksen asteella. Se näkee niin paljon sellaista, joka ei ole totta tässä hetkessä. Tulevaisuuden peloista mielesi saa polttoainetta, se suorastaan roihahtaa liekkiin niistä mielen kuvista, joita pimeän möröt ruokkivat. Se saa sinut kuvittelemaan, ettet ole riittävä, ettet osaa, etkä varsinkaan ansaitse. Se saa sinut itkeämään asioita, jotka eivät ole totta eivätkä koskaan tapahtuisi, ellet lähtisi ajatuksillasi kulkemaan niitä kohti.

Se näkee myös sata ja tuhatta mahdollisuutta, mielenkiintoista polkua ja uskoo vanhaa sanontaa, jonka mukaan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Se ei suostu uskomaan, että aika paljon olet jo saavuttanut, onnea kerännyt yhden elämän tarpeiksi asti, kun vaan osaisit katsoa itseäsi kiittäen etkä tuomiten. Sitäkään se ei usko, että ihan oleminen riittää, ei sillä tekemisellä niin väliä.

Rauhoitu, rakas ystävä, rauhoitu. Pysäytä mielesi, tee se vaikka väkisin ellei se muuten usko. Laita sille lepositeet ja pakkopaita, ota käsistä kiinni ja katso sitä silmiin. Omaa mieltäsi, joka tekee sinusta niin levottoman, kiireisen ja malttamattoman. Katso omaa mieltäsi silmiin ja sano, ”kaikki on hyvin”. Maailma rakastaa sinua, asiat tapahtuvat juuri oikeassa järjestyksessä, kaikkein suurin rakkaus elää juuri tässä hetkessä, tällä sekunnilla ja sekunnin murto-osalla. Sinä elät ja olet kuitenkin jossain muualla, mielesi armoilla.

Anna armon löytyä kuin itsestään, pakottamatta ja siitä pyhyydestä, joka löytyy läsnäolon levollisuudesta. Mielesikin rauhoittuu, kun käsket topakasti ja asetat sille rajat. Sinä saat kokeilla ja etsiä, se on suorastaan edellytys rikkaalle elämälle ja samaan aikaan, sinun täytyy opetella pysähtymisen ja joutilaan olemisen taito.

Suunnitelmat voi tehdä tästä hetkestä käsin, kysyä mikä on totta ja mihin seuraavaksi. Menneisyyttä voi katsoa tästä hetkestä käsin, katsoa sitä myötätunnolla ja kiitollisuudella, itkeä tirauttaa jos on vielä kyyneliä itkemättä. Ja se rakkaus, oi, se on niin ihanan täyteläistä kun siihen oikein pysähtyy. Se on niin kaunista, että onni virtaa joka soluun ja täyttää ihanuudellaan.

Miten se onkin niin helppoa ja vaikeaa, aikuisen ihmisen pysähtyminen. Lapsi sen osaa paremmin ja yrittää vanhempaansakin opettaa, ottaa kädestä kiinni ja kysyy maailman tärkeimmän kysymyksen, jonka vastaus olisi hänelle siinä hetkessä suuri ja tärkeä. Voi kun osaisit pysähtyä siihen hetkeen ja katsoa silmiin sitä elämän ihmettä, joka sinulle on suotu. Sillä ihme se on, tämän hetken kauneus, jota kaikki maailman pelot ja surut väistävät, katsovat vain ihaillen että tuollaistakin voi olla. Elämä, joka on kudottu läsnäolosta käsin.

Rakkaudella,

Susanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>